Improvisaatioteatteri

Improvisaatioteatteri on teatteri muoto jossa dialogi, repliikit, juoni, ja hahmot kehitetään esittämishetkellä improvisoiden. Siinä ei ole käsikirjoitusta, ja se on siten sekä hauska että haastava teatterityyli. Improvisaatioteatteria kutsutaan yleensä improvisaatioksi tai improksi, ja siihen usein liittyy myös komediaa. Jokainen esitys on ainutlaatuinen kokemus, koska repliikit keksitään joko yleisön kautta tai näyttelijöiden paikan päällä. Dialogi, juoni, hahmot, ja tapajtumat kaikki keksitään esityshetkessä. Improvisaatioita joskus näytetään televisiossa eri ohjelmissa, esimerkiksi suositussa Amerikkalaisessa ohjelmassa nimeltään ”Whose line is it anyway?”

Historia

Improvisaation historiaan kuuluu italialainen commedia dell’arte, improvisaatioteatterin muoto, joka syntyi 1500-luvulla. Tämä teatterimuoto oli erittäin kehollista, ja repliikit oli improvisoitu tiettyyn ennalta sovittuun juonikuvioon. Commedia dell’arte oli suosiossa 1700-lukuun asti, jolloin se sulautui eri teatterimuotoihin. Molierin komedia, pantomiimi ja englantilainen nukketeatteri ovat kaikki saaneet alkunsa commedia dell’artesta.Venäläinen Konstantin Stanislavski ja ranskalainen Jacques Copeau molemmat käyttivät improvisaatiota näyttelemisen menetelmissään. Viola Spolin, hänen poikansa Paul Sills, ja Keith Johnstone ovat tunnettuja improvisaation kehittäjiä.

“Kyllä, ja”

Improvisaatiossa on tärkeinta idea ”kylla, ja”, jossa annettu idea hyväksytään ja sitten tarjotaan jotain sen jatkumoksi. Se on englannin kieliseksi ”yes, and”. Muita improvisaatio periaatteita ovat esimerkiksi ideat ”moka on lahja”, ennakkoluuloista luopuminen, heittäytyminen, ja ensimmäisen idean käyttäminen ja kehittäminen, ja intuitioon luottaminen.

Improvisaatioteatteri Suomessa

Improvisaatioteatteri

Suomessa improvisaatiota tehdään sekä harrastaja ryhmissä että ammatti tasolla. Helsingin Stella Polaris ryhmä ja Tampereen Improvisaatioteatteri Snorkkeli ryhmä ovat kaksi erittäin suosittua improvisaatio ryhmää.

Longform ja Shortform

Nykyisin improvisaatioteatterissa käytetään kaksi eri menetelmää: ”longform” ja ”shortform”. Longform menetelmässä kehitetään yleisön ehdotusta noin 30 minuuttia tai koko esityksen ajaksi. Siitä tunnetaan parhaiten Del Close ja Charna Halpern. Longform improvisaatioteatteria on kaksi eri laista: premise ja organic. Premise longform improvisaatiossa saadaan yleisöltä ehdotus, jota kehitetään kohtauksessa. Siihen ei kuulu ”kyllä, ja” menetelmä koska sen raamit on jo kerrottu. Organic longform improvisaatiossa pelataan ”kyllä, ja” menetelmällä kehittääkseen yhtä alkavaa ideata. Shortform menetelmässä käydään läpi eri teatteripelejä ja strategioita.

Säännöt

Joskus improvisaatiossa sanotaan että ensimmäinen sääntö on että sääntöjä ei ole. Tämä on totta tiettyyn pisteeseen, koska melkein kaikki yksityiskohdat keksitään paikan päällä ja periaatteessa mitä vaan voi tapahtua lavalla, mutta improvisaatioon kuitenki kuuluu jotain sääntöjä menetelmiin liittyen. Esimerkiksi improvisaatiopelejen rakenne on ennaltaan määritelty. Teatteripelissä ”istuu, seisoo, makaa” kolme näyttelijää näyttelee improvisaatioitu kohtausta, ja joka hetkellä yksi ihminen istuu, yksi seisoo, ja yksi makaa. Silloin kun roolit vaihtuvat, kaikkien näyttelijöiden on reakoitava välittömästi.

Oma osaaminen

oppituntia

Jos haluaa kehittää omia improvisaatio taitoja ja osaamista, kannattaa käydä improvisaatio oppitunneilla. Näitä pidetään eri tasosia ja eri ryhmä kokoille ympärimaailmaa, ja usein niihin liittyy jonkinlaisia esityksiä joihin voi osallistua. Suomessa lähes joka kaupungissa on improvisaatiokursseja ja ryhmiä joihin voi liittyä, joko ilmaiseksi tai maksua vastaan. On tärkeä oppia hyväksymään sekä omat lahjat että mokat ja pystyä kehittämään niistä jotain yhdessä ryhmän kanssa. Moka on improvisaatiossa lahja, koska siitä voi syntyä jotain ainutlaatuista ja ennalta arvattamatonta. Siksi on hyvä harjoitella hyvässä ilmapiirissä josta puuttuu kilpailuhenkisyys tai kannustus kokeilemaan on ainakin voimakkaampi. Improvisaatiossa on tärkeää ylläpitää emotionaalinen eheys eikä kerjätä yleisöltä nauruja. Pitää myös löytää reitti yli omat emotionaaliset estot ja kehittää omaa valmiutta seikkailla tuntemattomilla teillä, yleisö mukana. Jos uskaltaa heittäytyä ilmaisuun ja antaa oman korkeimman älykkyyden puhua puolesta, saa korkeampia saavutuksia kuin jos pyrkii kontrolloimaan tilanteen ja suojelemaan omia vaistoja. On tyylikästä ja rohkeaa aloittaa kohtaus kohtauksen keskeltä eikä aloittaa alusta, ja sillä saa yleisön hyppäämään mukaan eikä nukahtamaan tylsyyteen.

Lue lisää täältä.