Teatteria on ollut olemassa jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Itseasiassa teatteri sai alkunsa jo 500 eaa, kun kreikkalaiset juhlivat Dionysosta, viinin ja hedelmällisyyden jumalaa. Juhlaohjelmaan kuului näytelmiä ja laulua ja teatteri on pysynyt sitkeästi olemassa tuosta lähtien. Näytelmät olivat kansaa viihdyttäviä ja niissä saatettiin nauraa esimerkiksi poliitikoille ja muille vaikuttajille. Teatterista on nykyään olemassa paljon erilaisia muotoja, mutta palataanpa takaisin kaiken alkulähteelle, siihen, mitä se oli antiikin Kreikan aikaan, noin 2500 vuotta sitten.

Teatterilajit

Antiikin Kreikan aikoihin oli olemassa jo useita erilaisia teatterilajeja. Tuolloin esitettiin muunmuassa tragedioita, komedioita, satyyrinäytelmiä ja dityrambeja. Satyyrinäytelmille ominaista olivat tietysti satyyrit, jotka ovat miespuolisia, metsissä ja vuoristossa vaeltavia luonnonhenkiä. Kuoro muodostui satyyreista ja näytelmät olivat ilakoivia ja joskus jopa riettaita. Satyyrinäytelmillä oli usein onnellinen loppu. Tragediat sen sijaan olivat murhenäytelmiä. Niissä päähenkilö uhmasi usein jumalia ja sai siitä rangastuksen.

Komediat poikkesivat edellisistä ja niiden tarkoituksena oli naurattaa yleisöä. Komedioissa pilkan kohteena olivat usein tunnetut henkilöt, kuten politiikot. Dityrambit olivat villejä ja ekstaattisia, Dionysokselle laulettuja hymnejä. Ne olivat siinä mielessä historiallisesti tärkeitä, että Aristoteles piti ensimmäistä dityrambia antiikin Kreikan teatterin alkuna.

Dionysia

Antiikin Kreikassa vietettiin viisipäiväistä Dionysia-juhlaa Dionysos-jumalan kunniaksi. Juuri tämän jumalan juhlinta sai alkunsa, kun eräs eleutherailainen oli pyrkinyt tuomaan Ateenaan jumalan kulttikuvaa. Ateenalaiset eivät tätä hyväksyneet, vaan torjuivat sen. Niinpä Dionysos-jumala rankaisi ateenalaisia ja antoi näille taudin sukupuolielimiin.

Ateenalaiset

Ateenalaiset halusivat pinteessään parannuksen vaivaansa ja Delfoin oraakkeli neuvoikin heitä osoittamaan kunniotusta heitä rankaissutta Dionysosia kohtaan. Niinpä ateenalaiset järjestivät juhlakulkueen. Kulkueen pääosassa toimi fallos-symboli, jota kulkueen jäsenet kantoivat. Ateenalaiset parantuivat taudista ja niinpä kulkue haluttiin pitää vuosittain. Dionysia-juhlasta oli kahta eri versiota: maalais-Dionysia ja kaupunki-Dionysia. Näistä maalais-Dionysia oli juhlan varhaisempi versio, mutta kaupunki-Dionysiasta muodostui tärkeämpi juhla. Dionysiasta puhuttaessa tarkoitetaankin usein juuri kaupunkijuhlaa.

Kaupunki-Dionysia järjestettiin teatterissa Akropolin rinteessä, Dionysoksen teatterissa. Kulkueen lisäksi juhlassa pidettiin näytelmäkilpailuja. Näytelmät olivat sekä tragedioita, satyyrinäytelmiä, komedoita että dityrambeja. Näytelmiä nähtiin juhlan aikana paljon, sillä niitä esitettiin useana päivänä. Näytelmäkilpailujen lisäksi pidettiin myös lyyristen kuorojen kilpailuja. Juhlat olivat hyvin suosittu tapahtuma ja ihmiset ympäri Attikaa saapuivat paikalle. Maalais-Dionysia oli maalaisten viettämä Dionysia-juhla. Juhlassa oli kaupunkijuhlan tapaan ensin kulkue, jonka jälkeen oli vurossa pukin uhraus. Tämän jälkeen alettiin ilonpito ja pidettiin mm. komedianäytelmiä. Joskus saatettiin jopa esittää uudelleen kaupunki-Dionysiassa esitettyjä näytelmiä.

Näytelmäkilpailujen palkittuja voittajia

Vaikka antiikin Kreikan aikaisista kaupunki-Dionysian kilpailuista on kulut aikaa n. 2500 vuotta, on niistä silti säilynyt tietoja. Tiedot ovat säilyneet piirtokirjoituksissa. Aristoteleen teos Dionysia-juhlien voitot esittelee näytelmäkilpailujen voittajia. Teos ei ole säilynyt, mutta tietoa voittajista on saatu Ateenasta löydetyistä piirtokirjoituksista. Tiedetään, että esimerkiksi vuoden 484 eaa Dionysos-tragediakilpailussa palkittiin mm. näytelmäkirjailija Aiskhylos, joka loi kreikkalaisen tragedian. Hän kirjoitti 90 näytelmää, joista 7 ovat säilyneet kokonaisina. Näitä ovat esimerkiksi Persialaiset, Seitsemän Thebaa vastaan ja Oresteia-trilogia.

Toinen palkittu oli Frynikhos, joka oli myöskin tragediakirjailija. Hänet tunnetaan mm. Miletoksen valtaus -näytelmästään. Hän sai näytelmäkilpailujen ensimmäisen voiton vuonna 511 eaa. Toinen mainittava voitto tuli vuonna 476 eaa, kun hänet palkittiin Foinikialaisnaiset-näytelmästään. Frynikhos käsitteli näytelmissään oman aikansa aiheita, mutta lisäksi hän kirjoitti myös mytologiasta. Hänen näytelmissään oli tyypillistä sekä kuoronjohtaja että näyttelijä. Hän toi myös naishahmot näytelmiin, tosin heitä näyttelivät miehet naamioiden kanssa.