Suomen kulttuurissa yhdistyvät alkuperäiskansat, kuten esimerkiksi maan kansalliset kielet uralilainen suomi ja germaaninen ruotsi, sauna, yhteisen pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Historiallisesta ja maantieteellisestä sijainnistaan johtuen Suomeen ovat vaikuttaneet vierekkäiset alueet, erilaiset suomalaiset ja balttilaiset kansakunnat sekä Ruotsin ja Venäjän entiset hallitsevat vallat. Suomalaisen kulttuurin voidaan nähdä rakentuvan suhteellisen askeettiseen ympäristötodellisuuteen, perinteisiin toimeentuloihin ja egalitarismin perintöön ja perinteisesti laajalle levinneeseen omavaraisuuden ideaaliin. Suomen alueiden välillä on edelleen kulttuurieroja, etenkin pieniä eroja aksenttien ja sanastojen välillä. Vähemmistöillä, joilla joillakin on valtion tunnustama asema, kuten saamelaisilla, ruotsinkielisillä suomalaisilla, romaneilla, juutalaisilla ja tatarilaisilla, on säilynyt oman kulttuurinsa ominaispiirteet. Monet suomalaiset ovat emotionaalisesti yhteydessä maaseutuun ja luontoon, koska laajamittainen kaupungistuminen on suhteellisen uusi ilmiö.

Suomalaiset

Suomalainen yhteiskunta kannustaa tasa-arvoa ja liberalismia suosimalla sitoutumista hyvinvointivaltion ihanteisiin. Vaurauden epätasa-arvon ja jakautumisen sosiaalisiin luokkiin estäminen. Jokamiehen oikeus on muinaisista ajoista siirretty filosofia. Kaikilla kansalaisilla on pääsy julkiselle ja yksityiselle maalle maatalouden tai vapaa-ajan viettoon. Suomalaiset arvostavat olevansa lähellä luontoa; maatalouden juuret ovat upotettu maaseudun elämäntapaan. Suomalaiset ovat myös nationalistisia, toisin kuin identiteetti etnisyyden tai klaanin kanssa.

Suomalaiset
Suomalaiset

Uskonto alkoi pakanallisuudesta, mytologiasta ja taikuudesta. Perinteet olivat osittain alkuperäiskansoja, mutta niihin vaikutti myös baltilainen ja pohjoismainen pakanuus. Laulutaiat ja karhunpalvonta ovat muinaisen uskonnon tunnusmerkkejä. Ennen kristittymistä 11. vuosisadalla suomalainen pakanalaisuus oli ensisijainen uskonto. Kristinusko tuli suomalaiseen kulttuuriin 12. vuosisadalla. Kuten vuonna 2016, 72,8% suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1% suomalaiseen ortodoksiseen kirkkoon. Yleensä suomalaiset ovat näkemyksissään maallisia. Uudistuksen myötä pakollisesta koulutuksesta annetulla lailla tehtiin koulutus kansalaisoikeudeksi ja kaikkien kansalaisten käytettävissä, lukuun ottamatta korkea-asteen koulutusta, joka on ilmainen ja pääsy perustuu tiukasti testipisteisiin. Suomalaisten uskomukset ovat tulevaisuuden työllisyysturva, joka edellyttää korkea-asteen koulutusta nykypäivän yhä enemmän teknologisessa maailmassa.

Suomalaiset naiset

Tutkittuaan naisten asemaa ympäri maailmaa, Washingtonissa sijaitseva väestökriisikomitea kertoi vuonna 1988, että Suomi, joka oli hieman korkeimman tason Ruotsin takana ja juuri Yhdysvaltojen edellä, oli yksi parhaimmista paikoista, missä nainen voisi elää. Ryhmä pääsi tähän johtopäätökseen tutkittuaan naisten elämään vaikuttavia terveys-, koulutus-, taloudellisia ja oikeudellisia olosuhteita.

Suomalaiset naiset
Suomalaiset naiset

Vuonna 1972 perustettiin tasa-arvoneuvosto neuvomaan lainsäätäjiä menetelmistä, joilla naisten täysi oikeudellinen tasa-arvo toteutetaan. Vuonna 1983 laki sääti, että molemmilla vanhemmilla on oltava yhtäläiset oikeudet lasten huoltoon. Vuotta myöhemmin naisille annettiin yhtäläiset oikeudet lastensa kansalaisuuden määrittämisessä. Tästä lähtien jokaisella suomalaisnaisen lapsella on Suomen kansalaisuus. Erittäin kiihkeän kansallisen keskustelun jälkeen vuonna 1985 annettiin lainsäädäntö, joka antoi naisille yhtäläisen oikeuden päättää mitä sukunimiä tai sukunimiä he ja heidän lapsensa käyttäisivät. Nämä ennakot rajoitettiin lailla, joka tuli voimaan vuoden 1987 alussa ja jolla kiellettiin kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja tarjotaan suoja sitä vastaan. Kun nämä lait hyväksyttiin, Suomen viranomaiset allekirjoittivat vuonna 1986 Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta. Useilla alueilla maan pieni feministinen liike kuitenkin väitti, että suomalaisten naisten olosuhteita oli parannettava. Silmiinpistävin oli palkkaerot. Vaikka naiset olivat vajaat puolet työvoimasta ja heillä oli perinne työskennellä kodin ulkopuolella, he ansaitsivat vain noin kaksi kolmasosaa miehille maksettavista palkoista. Sukupuolten yhtäläisistä koulutustasoista huolimatta ja huolimatta yhteiskunnasta, jossa seksuaalisella eriytymisellä oli pienempi rooli kuin monissa muissa maissa, ammatillinen segregaatio näkyi Suomessa. Muutamassa 20 yleisimmistä ammateista kaksi sukupuolta olivat tasa-arvoisesti edustettuna. Vuonna 1987 voimaan astunut tasa-arvolaki velvoitti maan saavuttamaan naisten täyden tasa-arvon. 1980-luvun lopulla oli aikataulu, jossa lueteltiin erityiset tavoitteet, jotka saavutettiin 2000-luvun loppupuolella. Pääpaino oli naisten suojelun sijaan kaikkien tasa-arvossa.